KUOREN ALLA
(lps typographus)
Tavoitteena on avata uusia näkökulmia luonnon monimuotoisuuden arvostamiseen ja herättää
ymmärtämystä luontokadon merkityksestä. Minulla ei ole narratiivia, teen teoksiani sanoja väistäen. Uskon, että teoksiani katsotaan itsenäisinä teoksia. Eteneekö kokemus tunnetasolla vaikutukseen?
Toivottavasti.
Teokset ovat käsitteellisiä ilmentymiä. Ne pyrkivät herättämään ajatuksia sekä näkemykseni nähdä ja korostaa kauneutta kohteissa, joita ei yleensä huomata. Teos on tapahtuma. Se syntyy kankaalle tai puulle, ja sen elementteinä ovat värit, viivat ja pinnat. Värimaailmani muuttuvat vuodenaikojen mukana.
Minulle on tärkeää puun rakenne, rikkonaisuus ja sen kasvun aikana syntyneet muodostumat. Puun luonnolliset syyt lisäävät ja elävöittävät veistosta. Teokseni muodot ovat minimalistisia, mutta niiden luomisprosessi on intuitiivinen ja näkyy teoksissa – tämä prosessi on olennainen osa estetikkaani.
Keskeneräisyyden vaikutelma kuuluu estetiikkaani. Teokset ovat käsitteellisiä ilmentymiä, jotka pyrkivät herättämään ajatuksia. Näkemykseni nähdä ja korostaa kauneutta kohteissa, joita ei yleensä huomata. Teokseni ovat tavallaan illuusioita luonnossa tapahtuneesta ja tapahtuvasta jatkuvasta muutoksesta. Teokseni ovat abstrahoituneita, kuvitteellisia ja käsitteellisiä luontokadon ilmentymiä.
Niissä nousee esille kuoriaisten tekemät polut, galleriat, sekä ekosymbioottiset sienet.
Kolmiulotteisuuden vuoksi kutsun teoksiani veistoksiksi, joissa näkyy muodon ja värien
vuorovaikutus. Väreillä on aistillinen tehtävä. Ne liittyvät aikaan ja ympäristöön. Etsin uusia
väriharmonioita ja niiden löytyminen on aina yhtä inspiroivaa. Pigmenttien materiaalisuus, luoden
tunnelmaa ja vahvistaen teoksen illuusiota. Tammen luonnollinen luonne paistaa pinnan läpi,
korostaen luonnon aitoutta ja elinvoimaa.
ESA LUKALA
04.07.2025
UNDER THE BARK
(lps typographus)
My goal is to open new perspectives on appreciating biodiversity and to awaken understanding of the significance of nature loss. I do not have a narrative; instead, I create my works by avoiding words. I believe that artworks are viewed as independent entities — they do not require a clear story or explanation.
Does the experience evoke an emotional response? I hope to provide sensory engagement and a deeper connection with nature.
My works are conceptual expressions intended to provoke thoughts and insights. I am interested in seeing and emphasising beauty in things often overlooked — hidden details and subtle layers.
A work is an event. It is created on canvas or wood, and its elements are formed through painting techniques: with colours, lines, and surface textures. My colour palette changes with the seasons, highlighting the continuous transformation of nature.
It is important to me to emphasise the structure of the wood, its fractures, and the forms that emerge during growth. Incorporating these natural marks and traces breathes life into the works and deepens their expression.
The forms in my artworks are minimalist, but their creation process is intuitive and visible in the pieces — this process is an essential part of my aesthetics. The impression of incompleteness is an integral part of my work, reflected in my artworks.
They are conceptual embodiments aiming to evoke thoughts and to see beauty in subjects that are usually unnoticed.
My works resemble illusions of ongoing and perpetual change in nature. They are abstracted, imaginary, and conceptual representations of biodiversity loss, highlighting pathways of bark beetles, galleries of ecosystems, and symbiotic fungi.
Due to their three-dimensionality, I refer to my works as sculptures, where the interaction of form and colour creates a lively whole. Colours serve a sensory purpose; they relate to time and environment. I am constantly seeking new colour harmonies, and discovering them is always inspiring.
The materiality of the pigments leaves a mark on the work, creating atmosphere and reinforcing the illusion of the piece. The natural character of the oak shines through the surface, emphasising the authenticity and vitality of nature.
ESA LUKALA
04.07.2025
ORGANIC-ABSTRACT
Maalaan kanvakselle, jalavalle ja tammelle. Tammi ja jalava korostavat teosten
materiaalisuutta, intuitiivista kokemusta. Struktuuriviivat antavat niille muodon ja
kerroksellisuuden ja korostavat materiaalin ilmeikkyyttä.
Teoksissa on orgaanisia muotoja tai aiheita, jotka sisältävät abstrakteja tulkintoja
luonnosta. En kuitenkaan abstrahoi olemassa olevaa, vaan pyrin uuteen
todellisuuteen, aistikokemukseen. Käytän värejä, muotoja, struktuureja ja linjoja
yhdistämään orgaanisen abstraktiin.
Orgaaninen muotokieli on luonnon inspiroima, vapaamuotoinen muotojen ja linjojen
järjestelmä. Puun vuosirenkaat ja oksat jättävät leimansa tammi- ja jalavateoksieni
maalattuun ja jyrsittyyn pintaan. Halkeamat rungon pinnassa ovat olennaisia
elementtejä taiteessani. Ne symboloivat elämän haavoittuvuutta ja säröjä, joita
kohtaamme matkallamme.
Epäkonkreettiset, geometriset muodot maalauksissa ja tammikappaleissa luovat
harmoniaa ja järjestystä ja samalla ekspressiivistä ilmettä. Teosten tausta ja figuurit
yhdistyvät, sekoittuen poikkeavaksi, epätavalliseksi ja yllättäväksi anomaliaksi.
Maalausten muodot toistuvat tammiveistosten muodoissa. Viivoista kehittyneet
muodot luovat teoksiin kerroksellisuuden ja pintojen struktuurit luovat syvyyttä.
Prosessin jäljet, alkaen puun työstämisestä, ovat struktuuria ja korostavat puun
materiaalisuutta.
Väreillä on aistillinen tehtävä. Ne liittyvät aikaan ja ympäristöön. Etsin uusia
harmonioita ikuistaakseni hetken. Harmonian löytäminen värien kautta on joka kerta
yhtä inspiroiva tapahtuma.
Edellä olevat sanat kertovat teosteni merkityksen. Teosten nimet ovat minimalistisia,
järjestelmäni tunnisteita.
Kiitän tukijoitani, Puntilan tilaa Hauholta ja Tupalan tilaa Janakkalasta, joilta sain
teoksissa käytetyt puumateriaalit.
ESA LUKALA
TEOKSIA JALAVASTA JA BETONISTA
Taide on intohimoni.
Kaupunki ja luonto ovat inspiraationi lähteitä.
Abstrakti ilmaisu on vapauteni.
Minimalismi on filosofiani.
Kolmiulotteista maalausta materiaalisella pohjalla. Käsi tuntee materiaalin ja muodon.
Teosteni tunnusmerkkejä ovat materia ja fyysisyys. Arkkitehtoninen muotokieli, rosoisuus sekä maalatut konkretistiset kuviot. Teoksissa näkyy henkilökohtainen
visuaalinen kieleni sekä paluu jälkikuviin. Kaikessa luovuudessa näkyy aika, jota elämme ja jona historiaa kirjoitetaan uusiksi.
Teokset koostuvat kolmesta elementistä: materiaalisesta pohjasta, joka on raakaa juotosbetonia tai jalavaa, pohjaan tehdystä struktuurista sekä maalauksesta.
JALAVA
Teosten tausta on nähtävä ja koettava abstraktina kalligrafiana. Puu korostaa teoksen materiaalista läsnäoloa: sen syykuviot tuovat teokseen luonnon arvaamattomuuden, mikä pakottaa katsojan keskittymään.
Pohjat olen valmistanut 30 vuotta vanhoista, tuppeen sahatuista raakalaudoista. Laudat olen oiko- ja tasohöylännyt. Kunkin laudan käyttö on tarkoin suunniteltu, perustuen sen väriin ja vuosikasvujen sekä ydinsäteiden muodostamaan struktuuriin. Laudat on liitetty toisiinsa kalustelamelleilla.
Näin syntyneet pohjat olen käsitellyt mustalla puuvahalla, joka korostaa pohjan struktuuria ja tehostaa värejä. Pohja on tasa-arvoinen akryyliväreillä maalattujen, konkretististen värisektorien kanssa.
Konkretistiset pinnat, fragmentit, perustuvat kaupunkikortteleiden muotoihin eri kartoilla. Joissakin teoksissa olen käyttänyt lisäksi jalavan rakenteen muotoja. Teoksissa olevat suorat kaiverrukset esittävät puiden oksistoja. Kaarevat, kiemurtelevat kaiverrukset ovat kuvia kuoriaisten toukkien tekemistä käytävistä nilassa ja jälsissä.
BETONI
on tullut osaksi kolmiulotteista maalausajatteluani ja minimalistista kerrontaani. Aika, jota elämme, ei voi olla vaikuttamatta luovaan ilmaisuun kaikilla aloilla. Näyttelyn teossarja koostuu raunioista.
Teokset on tehty juotosbetonista valutekniikalla. Luon tilan ja täytän sen betonilla. Tilan luomiseen käytän muun muassa XPS-foamia. Toisissa teoksissa olen käyttänyt käytöstä poistettuja betonilaattoja. Pinnat käsittelen Sto-Veneziano -pinnoitteella, akryyliväreillä ja vahalla. Näin syntyvä ilme kertoo ajan aiheuttamasta materiaalin hioutumisesta ja rapistumisesta.
VÄRI
Pyrin yhdistämään värejä epäsovinnaisesti ja ristiriitaisesti löytääkseni uusia harmonioita. Näissä töissä olen inspiroitunut eurooppalaisesta modernismista (1910-1930), Bauhausin käyttämistä väreistä sekä 80-luvun Memphis-tyylistä. Väreillä olen tallentanut hetkiä ja ajankohtaa.
Teosten materiaalina on käytetty vuorijalavaa. Puut on istutettu mahdollisesti jo 1920-luvulla, Hyvikkälän kartanon vielä kuuluessa vapaaherralliselle Boije-suvulle. Tilan isäntä Juhani Saarinen kaadatti osan kookkaista pihapuista 1980-luvun lopulla, näki puuaineksen kauneuden ja sahautti siitä lankkua odottamaan tulevaa tarvetta. Puumateriaalin lahjoitti tilaa nykyisin viljelevä Juhanin pojantytär Salla Saarinen.
Statement Brutalist Paintings 2017-2022
Maalaukseni ovat muistijälkiä urbaanista maailmasta.
Brutalismin muotokieli on teosteni perustaa.
Lainaan vapaasti arkkitehtuurin elementtejä tehden uusia kokonaisuuksia. Ne ovat muistijälkiäni. Luon uuden todellisuuden. Vaistonvaraisesti käsittelen arkkitehtonisia ominaispiirteitä. Spontaanin maalausjäljen ja valumien tuoden teoksiini liikkuvaa energiaa.
Teoksissani en tukeudu väriteorioihin vaan luon omia väriharmonioita jotka ovat ilmausta kokemastani urbaanista maailmasta.
Minua on aina kiehtonut kaupungin loppumaton kuvavirrat, kuvia vain tulee vastaan, niitä on joka puolella.
Usein käytän kameraa apuna illuusioiden luomisessa. Analogisen ja digitaalisen valokuvan mahdollisuudet luovat työkalun, jonka avulla saan näkyväksi omaa persoonallista kuvavirtaani. Valokuvilleni on oleellista rikkonaisuus ja kerroksellisuus, ikään kuin tuhottu kuva.
Sisältöön kuuluvat rakennusten muodot, struktuurit ja värit sekä ihmisten tekemät merkit ja niiden ylimaalaukset, muraalit jne.
Statement 2016-2017
Esa Lukala’s gestural brush strokes and mark making have been a constant presence in his painting, influenced by abstract expressionism, architecture, street culture, landscape and the female form.
Lukala’s earlier work 2009-2015 took inspiration from the symbolism of modern urban environments that he photographed during his travels. Tags, logos and signs lend themselves to his final pieces created by layering photographs, textures, colours and brush strokes. Producing harmonious compositions built on rhythm and tension.
The fascination in experimenting with these graphical visual components is also apparent in Lukala’s use of photography and particularly when including analogue processes. This is evident in the charming results of the Polaroid 50×60 positives, and the Polaroid 55 edges that are featured in the overlapping collages. By introducing the figure into his work, Lukala’s mark making responds accordingly, creating sensual, sumptuous lines. Reflecting on his conviction in the process of painting itself. Looking for discoveries in his work, constantly moving between abstraction and figuration allowing meaning to emerge.
In his most recent body of work Lukala has returned to his roots using traditional media and techniques on canvas, paper and aluminum with acrylic colors, oil pastel and graphite. Putting emphasis on compositions of big blocks of earthy colours, controlled lines, organic textures and geometric shapes of brutalist landscapes.
This development in his painting is a reflection of today’s oversaturated world of imagery, brands and bold colours we are bombarded by daily. These calm and minimalistic paintings are also revealing Lukala’s own personality and attitude in a life of ‘less is more’.
Statement 2009-2015
My works are hybrids. Their starting points are photographs, over which I paint another, unique layer. The combination of these two elements gives rise to a totally new and unique reality.
As the foundation for my works I use photographs in which I have captured moments from big cities. I photograph metropolis landscapes, atmospheres, the pulse of life and marks left by humankind.
Another theme of mine is nudes. The subject interests me, since nakedness is strongly linked with social and moral tensions.
I deal with the female body in a stereotypical way, as an almost immaterial landscape. I have almost entirely obliterated the individual features from the pictures. It is virtually impossible to make out the person’s face, head or hands.
What also interests me about photography is accidents and errors: old, damaged glass negatives; the wide margins of Polaroid images; and exposure and development mistakes. I add these elements in layers to my pictures during the digital-manipulation stage.
I paint a new, unique layer on top of the photographic prints. I add my own markings to the photographs making expressive, random use of mixed media. I add rhythm to the pictures with geometric colour fields, lines, markings and calligraphic patterns. They give the works rhythm and compositional tension.
The finished work is a new reality generated by the fusion of these two layers. Sometimes, the end result is almost dreamlike, ghostly, while, at other times, it is grotesque. But the work is always a self-contained, unique whole.
Esa Lukala